Suomen historia ennen vuotta 1809 (HiS5)
Syntyi 8. marraskuuta 1739 Viitasaaressa ja kuoli Turussa 16. maaliskuuta 1804. Hän oli Turun akatemian professori ja kirjastonhoitaja. Mies kuului fennofiileihin eli suomenmielisiin sekä Suomen 1700-luvun humanistisen kulttuurin merkittävimpiin hahmoihin. Hänet tunnetaan myös historian tutkijana ja kanslianeuvoksena.
Porthan aloitti opintonsa 15 vuoden ikäisenä Turun akatemiassa ja valmistui maisteriksi vuonna 1760. Akatemiassa kirjastonhoitajan tehtävää hän hoiti vuodesta 1772, kunnes 1777 hänestä tuli kaunopuheisuuden ja runouden professori. Kirjastonhoitajan virka sopi tälle perfektionistiselle ja tiedonjanoiselle miehelle erinomaisen hyvin. Hän myös perusti yhdessä Aurora-seuransa kanssa Suomen ensimmäisen sanomalehden, Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo.
Mies kierteli paljon ympäri Suomea ja vuonna 1779 hän suuntasi Saksaan. Matkallaan hän tutustui paikalliseen tieteelliseen elämään ja Euroopasta tulleisiin uusiin virtauksiin. Hänen näkökulmansa asioita kohtaan muuttui. Porthan alkoi ajaa lähdekriittisyyden etuja Suomessa.
Häntä pidetään Suomen historiatieteen isänä sillä hän tutki kriittisesti vanhoja epätieteellisiksi toteamiaan teorioita uudelleen. Tärkeimmät näistä koskivat oman maan historiaa, kansanperinnettä, kansanrunoutta sekä suomen kieltä. Nämä olivat myös asioita joista hänen väitöskirjansa koostuivat.
Aikakautta, jolloin Porthan vaikutti, kutsutaan jopa Porthanin ajaksi. Hänen jättämiensä ”jälkien” merkitys on ollut suuri Suomen kansallisen kulttuurin kasvamisessa.
– Venla Vastamaa