Historia Magistra Vitae?

Nuoruus

Pietari syntyi 30.5.1672 Moskovassa ja oli Venäjän tsaari Aleksei I ja Natalia Kirillovna Naryškinan ensimmäinen lapsi. Natalia oli Aleksein toinen vaimo ja hänellä oli jo ensimmäisestä avioliitostaan viisi poikaa sekä kahdeksan tytärtä. Pietarin syntymän aikaan pojista vain kaksi oli elossa, Iivana ja Fjodor. 14-vuotiaasta Fjodorista tuli ensimmäisenä hallitsija Aleksein kuoltua, mutta hän eli vain 20- vuotiaaksi. Aleksein tytär ensimmäisestä avioliitosta oli virallinen hallitsija vuoteen 1869, kunnes Pietari sulki hänet nunnaluostariin ja Pietarista tuli yhdessä Iivana V kanssa tsaari vuonna 1682. Iivana kuoli vuonna 1696 ja Pietarista tuli ainoa hallitsija.

Työmies Pjotr
Vuosien 1697-1699 aikana Pietari matkusti Euroopassa salanimellä Pjotr Mihailov ja tutustui länsimaiseen laivanrakennukseen. Hän jopa pestautui Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian laivanrakennus telakalle työmieheksi. Syynä matkalle oli Pietarin halu uudistaa Venäjää länsimaiseen tapaan ja laajentaa valtakuntaa Mustanmeren alueille sekä saada liittokunta Turkkia vastaan. Pietari joutui kuitenkin palaamaan Moskovaan upseerien kapinoinnin vuoksi ja liittokunta suunnitelmat kariutuivat. Pietarin saapuessa Moskovaan, kapina oli jo taltutettu. Kapinalliset teloitettiin ja huhutaan että Pietari olisi teloittanut osan omin käsin.

Suuri Pohjan sota 1700-1721
Puolan ja Tanskan kuninkaat solmivat salaisen sopimuksen Ruotsia vastaan vuonna 1697 ja vuonna 1699 myös Pietari Suuri liittyi siihen. Vuonna 1700 Pietari soti Turkkia eli Osmanien valtakuntaa vastaan, mutta solmi määräaikaisen rauhan 14. heinäkuuta ja julisti sodan Ruotsia vastaan jo samana vuonna 20. elokuuta. Pietari sai vasta sodanjulistuksen jälkeen selville että Tanska oli tehnyt rauhan Ruotsin kanssa. Siitä huolimatta hän määräsi joukkonsa piirittämään Narvan linnoitusta. 19. marraskuuta Narvan taistelussa Ruotsin armeija yllätti piiritys joukot ja Venäjä koki raskaan tappion. Ruotsin armeijasta noin puolet olivat suomalaisia. Tappion jälkeen Pietari vetäytyi sodasta kasvattamaan armeijaansa.

Vuonna 1709 Venäjä liittyi jälleen Pohjan sotaan ja 27. kesäkuuta 1709 Pultavan taistelussa venäläiset voittivat Kaarle XII armeijan. Ruotsin kuningas pakeni Osmanien valtakuntaan ja sai taivuteltua sulttaani Ahmed III:n julistamaan sodan Venäjälle. Venäjän–Turkin sodassa Osmanien armeija päihitti Pietari Suuren pienemmän armeijan Prutin taistelussa ja Pietari antautui kesken taistelun 23. heinäkuuta. Rauhansopimuksessa osmanit kuitenkin sallivat Pietarin pitää henkensä, vapautensa ja valtaistuimensa.

Venäläiset valloittivat Viron vuonna 1710 ja miehittivät Suomen aluetta vuosina 1714–1721 niin kutsutun isonvihan aikana. Isonvihan aikana Venäläiset kohtelivat suomalaisia huonosti ja tämä vaikutti myöhemmin 1800- luvulla kun Venäjä valloitti Suomen kokonaan. Pohjan sota päättyi Uudenkaupungin rauhaan 1721, jossa Venäjä sai Inkerin, osia Karjalasta sekä Ruotsin alueet Baltiassa.

Pietarin uudistukset
Pietari tunnetaan tarmokkaana hallitsijana, joka vei läpi huomattavia uudistuksia: hän uudisti sotavoimia, perusti Venäjälle laivaston ja loi siviilihallintoon uuden virka-aatelijärjestelmän.

Vuonna 1703 Pietari perusti Pietarin kaupungin Ruotsilta vallatun Nevan suistoon Nevanlinnan paikalle. Kaupungin nimeksi tuli Sankt Pieterburg, ”Pyhän Pietarin linna” apostoli Pietarin mukaan. Alue kuului vielä virallisesti Ruotsiin, mutta oli Venäjän miehittämä. Venäjän pääkaupunki siirrettiin Moskovasta Pietariin vuonna 1712.

Pietarin perustaminen on strategisen sijaintinsa myötä vaikuttanut radikaalisti Suomen asemaan Venäjän etulinjassa. Nevan suistosta on suora yhteys Suomeen ja Itämereen. Yhdeksällä maalla Venäjän lisäksi on rannikkoa Itämereen, näihin maihin kuuluu mm. Ruotsi, Puola, Tanska ja Baltian maat. Suomen ja Pietarin välinen yhteys on yksi syistä miksi Suomen valtaaminen on niin tärkeätä Venäjälle.

Vuonna 1708 Pietari uudisti Venäjän aluehallintoa ja määräsi alueille kurvernementtijaon. Kuvernementtia johti kuvernööri ja osa kuvernementeista oli yhdistetty kenraalikuvernöörin alaisuuteen.

Pietarin mielestä ortodoksinen kirkko tarvitsi myös uudistuksia. Pietari hajotti perinteisen Venäjän ortodoksisen kirkon hallintoelimen Moskovan patriarkaatin ja perusti sen tilalle 1721 valtiolle alisteisen Pyhän synodin. Pyhä Synodi jäi kirkon johtoelimeksi seuraavaksi pariksi sadaksi vuodeksi. Kirkon oli ennen uusien luostarien avaamista kysyttävä lupa sekä synodilta että tsaarilta.

Munkkeja ja nunnia oli hänen mielestään turhan paljon joten hän kielsi alle kolmekymmentä vuotiaita miehiä ryhtymästä munkeiksi ja alle 50-vuotiaita naisia nunniksi. Pietari myös pakotti munkit viljelemään maata, opettelemaan käsitöitä ja avaamaan kouluja ja sairaaloita.

Kuolema
Pietari Suuri kuoli vuonna 1725 hänen rakossaan olevaan kuolioon.
Saksalaisen historioitsija Jacob von Stählingin mukaan Pietari oli nähnyt ryhmän sotilaita hukkumassa jäiseen Lakhta- järveen ja hän ui pelastamaan sotilaat. Tarinaa pidetään myyttinä, koska kukaan muu ei ole maininnut asiasta.

– Santeri A. Virtanen