Historia Magistra Vitae?

Nuoruus
Carl Olof Cronstedt kasvoi Puotilan kartanossa Helsingin pitäjässä. Hänen isänsä oli tykistön majuri nimeltään Johan Gabriel Cronstedt ja äiti Hedvig Juliana Jägerhorn af Spurila, joka kuului vanhaan sotilas sukuun. Carl Olof kirjoitettiin jo nuorena kruununprinssi Adolf Fredrikin rykmenttiin ja 14-vuotiaana hän nousi kersantiksi, 17-vuotiaana vänrikiksi ja 21-vuotiaana hänestä tuli saaristolaivaston kapteeni.

Ura
Cronstedt halusi kokemusta ja pyrki mukaan Pohjois-Amerikan vapaussotaan, jossa hän ilmoittautui palvelemaan Englannin laivastossa. Palattuaan takaisin Ruotsiin ja Venäjän sodan puhjettua hänet ylennettiin everstiluutnantiksi. Sotilasuransa huippukohta sijoittuu vuoden 1790 heinäkuuhun jolloin hän johti Kustaa III:n lippukapteenina Ruotsin saaristolaivastoa taistelussa Venäjää vastaan, mikä päättyi Ruotsin voittoon. Kustaa III osoitti kiitollisuutta Cronstedtille ylentämällä tämän everstiksi Viaporin saaristolaivaston päälliköksi sekä kenraaliadjutantiksi. Näiden tehtävien lisäksi hän toimi valtiosihteerinä. Kustaa III:n kuoleman jälkeen Cronstedtin ura lähti laskuun. Hän menetti valtiosihteerin asemansa ja päätyi takaisin varsinaiseen tehtäväänsä saaristolaivaston komentajana. Kuitenkin uusi nousu alkoi, kun Kustaa IV Adolf kutsui hänet Tukholmaan ja ylensi hänet vara-amiraaliksi ja Cronstedt määrättiin myös ylipäälliköksi Karlskronan sotasatamaan epäsuosiossa olleen toisen amiraalin tilalle. Cronstedt kuitenkin riitaantui Kustaa IV Adolfin kanssa ja joutui takaisin Viaporiin.

Suomen sota
Cronstedt osallistui Suomen sotaan Viaporissa. Sodan alkaessa hän ryhtyi valmistelemaan linnoitusta puolustuskuntoon. Viaporin linnoitus oli vankasti rakennettu ja hyvin varustettu. Sen miehityksenä oli lähes 7000 miehen sotaväki. Venäläiset etenivät nopeasti ja ottivat Helsingin haltuunsa. Vaikka Viaporin linnoituksessa oli runsas miehitys, se ei silti estänyt venäläisten valtausta. Venäläisten asiakirjojen mukaan Viaporin kukistamisessa käytettiin lahjuksia, muttei ole kunnollisia todisteita ottiko Cronstedt itse niitä vastaan. Hän ei kuitenkaan jostain syystä uskonut linnoituksen puolustuskykyyn vaikka esimerkiksi miehitys oli suurempi kuin hyökkääjillä. Cronstedt hyväksyi 6. huhtikuuta kenraali van Suchtelenin ehdotuksen Viaporin antautumisesta, jos Ruotsista ei tulisi apuja ennen 5. toukokuuta. Laivoja ei tullut ja tapahtumat johtivat siihen, että linnoitus antautui 3. toukokuuta. Cronstedt siis käytännössä luovutti taisteluitta Pohjolan vankimman linnoituksen viholliselle, joka oli lisäksi alivoimainen. Tästä seurasi, että sotaoikeus tuomitsi hänet ja muut Viaporin sotaneuvoston jäsenet menettämään henkensä, aatelisarvonsa sekä omaisuutensa. Tuomio ei kuitenkaan toteutunut, koska asia jätettiin käsittelemättä sotahovioikeudessa Aleksanteri I:n toimesta. Cronstedt lähetti kuitenkin sotaoikeudelle kirjelmän, jossa hän puolusti toimintaansa linnoituksen varustamattomuudella, upseerien lukumäärällä ja miehistön taidoilla.

Loppuelämä
Carl Olof Cronstedt vietti loppu elämänsä vaimonsa Beata Sofia Wrangel af Saussin kanssa syrjäänvetäytyneenä lähinnä Herttoniemen kartanossa, jossa hän keskittyi lastensa kasvatukseen ja kartanon puiston rakentamiseen. Häntä on sen takia nimitetty myös ”puutarhasuunnittelun mestariksi”. Kuolinvuoteellaan Cronstedin kerrotaan tuhonneen joitakin asiakirjoja, joiden mukana kenties tietoja siitä miksi Viaporin linnoitus luovutettiin venäläisille.

– Bettina Pusa