Suomen historia ennen vuotta 1809 (HiS5)
Kustaa Vaasa on Ruotsia vuosina 1523-1560 hallinnut kuningas. Hänen kerrotaan olleen ajalleen tyypillinen voimakas ja tuittupäinen hallitsija joka tavoitteeseensa päästäkseen ei epäröinyt käyttää häikäilemättömimpiäkin keinoja. Heikosta sivistyksestään huolimatta Vaasalla oli loistavat puhelahjat ja propagandan taito joiden avulla hän takasi asemansa muiden kuninkaiden tasolla. Hänet muistetaan muun muassa ajoittaisista, rajuista raivokohtauksistaan.
Kustaa Vaasan elämänvaiheita kuvaillaan historiankirjoissa hänen aktiivisen toimintansa alettua melko tarkasti. Todennäköisesti hän osallistui Tukholman puolustukseen unionikuningas Kristian II:ta vastaan ja toimi lipunkantajana Brännkyrkan kahakassa 1518. Sovintosopimukseen kuuluvan panttivankien luovutuksen johdosta Gustaf joutui vangiksi Tanskaan lähes vuodeksi, josta paettuaan hän vietti talvikauden 1519-1520 maanpaossa Lyypekissä. Yleisestä armahduksesta huolimatta hän jättäytyi pois Kristian II:n kruunajaisjuhlasta Tukholmassa marraskuussa 1520. Kruunajaisjuhla päättyikin verilöylyyn jossa sai surmansa 80-100 Tukholman ylimystöön kuulunutta henkilöä. Näiden joukossa oli mm. Vaasan isä ja lanko. Hänen äitinsä ja kaksi sisartaan kuolivat vankeudessa. Tämä ”Tukholman verilöylyksi” nimetty tapahtuma sai Ruotsissa aikaan laajan unionivastaisen kapinaliikkeen jonka johtoon nousi juuri Vaasa.
Kapinaliike menestyi ja sisämaan valta saavutettiin nopeasti. Tanska kuitenkin hallitsi merta ja rannikkoa vahvoin rannikkolinnoituksin. Näiden kukistamiseen Kustaa Vaasa ei menestyksekkäästä sodankäynnistään kyennyt. Hän haki tukea Hansakaupunki Lyypekistä. Apu saapui, ja Ruotsin onnistui karkottaa Tanskalaiset. Se ei kuitenkaan ollut ilmaista: Vaasan piti luvata Lyypekille tulliton kauppaoikeus, mikä tarkoitti että Ruotsin käytännössä kaikki ulkomaankauppa siirtyi hansakaupungille. Lisäksi Ruotsin taakaksi jäi huikea 120 000 markan velka. Vaasa julistettiin vuonna 1521 valtionhoitajaksi ja kahta vuotta myöhemmin kuninkaaksi. Tämä merkitsi eroa Kalmarin Unionista. Samana vuonna Itämaa, Suomi, liitettiin osaksi Ruotsia.
Ensimmäisinä hallitusvuosinaan Kustaa Vaasa oli ulkopolitiikassaan täysin Lyypekistä riippuvainen. Kaivannaisteollisuus ei riittänyt kaikkiin menoihin, ja velka Lyypekille söi kruunun taloudellisen kantokyvyn perusteita. Vuosina 1522 – 1523 Kustaa maksoi Lyypekille kolmanneksen siitä velkasummasta, joka oli syntynyt hänen noustessaan valtionhoitajaksi ja lyödessään tanskalaiset. Tämä lyhentäminen tapahtui kirkon kustannuksella joka jo sinänsä oli arveluttavaa talouspolitiikkaa.
Tanska oli jo jonkin aikaa pyrkinyt heikentämään Hansan vaikutusta suosimalla sen kilpailijoita yrittäen luoda Kööpenhaminasta pohjoismaiden kauppakoordinoijaa. Lyypekki kuitenkin liittoutui Tanskan oppositiovoimien kanssa ja hyökkäsi Tanskaan 1534. Taustalla oli myös paljon ajalle tyypillistä uskonkonfliktia. Näin alkoivat kreivisodat jotka saivat päätöksensä 1536. Kustaa näki sodan riehuessa tilaisuutensa irrottautua Lyypekin otteesta ja alkoi Lyypekin liittoutumisvaatimuksista huolimatta tukea Tanskaa. Ruotsin onneksi sen, Tanskan ja Hollannin sotatoimet tuottivat tulosta ja Ruotsi solmi 1537 Lyypekin kanssa sopimuksen joka peruutti Lyypekin kauppaprivilegiot ja siirsivät Saksalaiset palkkasotilaat suoraan Ruotsin kuninkaan alaisuuteen. Hansa ei enää toipunut tappiostaan. Vaasa oli tehnyt Ruotsista yleiseurooppalaisen kansallisvaltion.
Nyt Vaasalla oli mahdollisuus ajaa uudistuksiansa huolella läpi. Uudistukset olivat laajoja. Sekä yksittäisiin ihmisiin että koko valtiojärjestelmään vaikutti voimakkaasti hänen ajamansa uskonpuhdistus. Päätös siitä tehtiin Västeråsin valtiopäivillä vuonna 1527. Näin hän sai kirkon ja sen omaisuuden alaisuuteensa ja teki Ruotsista entistäkin itsenäisemmän irrottautumalla Paavin alaisuudesta. Toisaalta esimerkiksi koulutus, joka oli ennen ollut kirkon alaisuudessa, kääntyi alamäkeen kun valtio otti siitä vastuun. Vaasa toteutti myös hallinnollisia muutoksia: hallinto järjestettiin saksalaisen mallin mukaiseksi joka tarkoitti muun muassa sitä että verotusta sekä oikeuskäytänteitä uudistettiin. Tukholmasta tehtiin pääkaupunki ja kuninkuudesta perinnöllinen.
Uudistukset vaikuttivat luonnollisesti samalla tavalla myös Suomeen. Kaikki vaikuttamisen väylät eivät olleet välttämättä kovin suoria. Esimerkiksi uskonpuhdistus johti lopulta Suomen kirjakielen syntyyn: vaikka uudistukset olivat samat, seuraukset olivat osittain erilaiset. Vaasa yritti myös luoda Helsingistä Tallinnan vastiketta ja pakotti useiden kaupunkien porvarit muuttamaan Helsinkiin. Käsky sai osakseen vastustusta mutta taipuminen kuninkaan tahtoon oli välttämätöntä. Lopulta kuninkaan vallan kasvu johti talonpoikaiskapinaan. Helsingin lisäksi hän perusti Etelä-Suomeen Tammisaaren. Autiot erämaat hän julisti kruunun maiksi joita voitiin vapaasti asuttaa. Asutuspolitiikkaan liittyi pyrkimys lisätä verotalojen määrää, ja sillä oli myös valtapoliittisia tavoitteita: Itärajan kiistamaat siirtyivät kruunulle. Tämä kärjistyi lopulta 1555-1557 Venäjän sotaan. Modernin valtion luominen aiheutti Suomessakin muutoksia, kuten tililäänitykset ja maakirjapolitiikan.
1560 Kuningas tunsi loppunsa lähenevän ja kutsui säädyt Tukholman linnaan jossa hän muisteli aikaa jolloin hän pakeni Kristian II:n sotilaita. Samalla hän pyysi anteeksi ihmisiltä joita hän oli loukannut. 29.9.1560 Kuningas kuoli ja hänet haudattiin Uppsalan tuomiokirkkoon entisten aviopuolisoidensa viereen. Kruunu periytyi hänen vanhimmalle pojalleen Erik XIV:lle. Kolmelle nuoremmalle pojalleen hän perusti kolme melko autonomista herttuakuntaa. Tavoitteena oli yhtenäinen, Vaasa-suvun hallitsema valtio. Käytännössä järjestelyt johtivat pitkällisiin suvun sisäisiin valtakamppailuihin Kustaa Vaasan kuoltua 1560.
Hallitsijana Vaasa oli melko vihattu ja rakastettu ja sittemmin hänestä on kirjoitettu useita erihenkisiä teoksia. Hän on ollut Ruotsissa myös monenlaisen kuvataiteen suosittu aihe.
– Antton Asikainen