Historia Magistra Vitae?

Laurencius Torissonin 7-vuotias tytär Helena oli eksynyt metsään, joka vilisi susia ja karhuja. Isä etsi turhaan tytärtään yhdessä naapureiden kanssa ja teki lopulta lupauksen Birgitalle. Hän sanoi lähtevänsä pyhiinvaellukselle Vadstenaan, jos tytär löytyisi. Pian tämän jälkeen tyttö saatiin terveenä kotiin, vaikka hän oli ollut kymmenen päivää kateissa. Kiitollinen isä lähti tyttärensä ja naapureidensa kanssa pyhiinvaellukselle kunnioittamaan Birgittaa, joka oli auttanut heitä löytämään lapsen.

Perimätiedon mukaan Birgitta Birgerintytär (1303-1373) syntyi Finstan kartanossa Uplannin maakunnassa. Jo Birgitan syntymään liittyy läheisesti myyttisyys ja uskonnollisuus. Kerrotaan, että samana yönä kun Birgitta syntyi, lähistöllä asuva pappi sai näyn jossa Neitsyt Maria sanoi kirja kädessään: ”Birger Perinpojalle on syntynyt tytär, jonka ihana ääni kuullaan ympäri maailmaa.” Birgitta oli jo lapsena syvästi uskonnollinen. Hänellä oli vahva mielikuvitus ja hän näki näkyjä, jotka vaikuttivat koko hänen elämäänsä ja uraansa erittäin paljon. Birgitta rakasti lapsesta asti palavasti Vapahtajaansa. Yhdeksän vuotiaana Birgitta näki unen, jossa Kristus näytti Birgitalle ristin jäljet ruumiissaan. Sen jälkeen Kristuksen kärsimysten ajattelu sai Birgitan aina voimakkaan tunteen valtaan ja itkemään.

Birgitan isä, Birger Perinpoika oli Uplannin lamaani ja ritari, sekä tunnettu ja rikas suurmaanomistaja. Hänen äitinsä oli ylhäisönainen Ingeborg Bengtintytär, joka oli sukua kuningasperheelle. Birgitta sai hyvän kasvatuksen kotonaan. Hänen kotinsa oli hurskas ja tasapainoinen, hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan jo varhain ja tutustui lapsuudessaan jopa lakiasioihinkin. Birgitan äiti kuoli Birgitan ollessa 11 vuotias. Keskiajan tavan mukaan Birgitta naitettiin jo 13-vuotiaana Ulf Gudmarinpojan kanssa. He saivat kahdeksan lasta, mutta kolme heistä kuoli jo ennen kouluikää. Perhe elämän aikanakin Birgitta oli hyvin aktiivinen. Hän opetti ja palveli useita vuosia kuningas Maunu Eerikinpojan nuorta puolisoa kuningatar Blankaa Ruotsin hovissa ja hänellä oli vaikutusvaltaisia ystäviä kuten Suomen piispa Hemming. Birgitan mies, Ulf Gudmarinpoika ei ollut erityisen kiinnostunut hengellisistä asioista, mutta vähitellen Birgitta sai miehensä kiinnostumaan uskonasioista. Birgitta teki miehensä kanssa pyhiinvaelluksia ja Ulf muutti elämänsä loppuvaiheessa luostariin, jossa hän kuoli vuonna 1344.

Birgitan aviopuolison kuollessa Birgitan elämä muuttui radikaalisti. Hän keskittyi täysin kirkon uudistamiseen ja uuden luostarijärjestön perustamiseen. Nähtyään näyn jossa Kristus antaa hänelle lähtökehotuksen, Birgitta matkusti Roomaan vuonna 1350. Matkan tarkoituksena oli tehdä pyhiinvaellus Roomaan ja samalla saada paavin hyväksyntä uudelle luostarisäännölle. Paavi antoi luvan birgittalaisluostarin perustamiselle Vadstenaan vuonna 1370, mutta varsinaisesti uusi luostari sääntö hyväksyttiin vasta Birgitan kuoleman jälkeen. Birgittalaisluostareilla oli keskiajalla suuri vaikutus henkiseen ja kulttuuriseen elämään. Tällä hetkellä Pyhän Birgitan sääntökunta toimii aktiivisesti eri puolilla maailmaa. Siinä on kolme eri haaraa: Keskiajan luostariperintöä noudattava haara Englannissa, Hollannissa ja Saksassa, Espanjalainen haara, joka perustettiin 1600-luvulla, sekä Ruotsalainen haara, joka perustettiin 1900-luvullla.

Birgitan vaikutus oli voimakasta myös Suomessa, varsinkin Hämeessä ja Savossa. Naantaliin perustettiin birgittalaisluostari, joka oli tarkoitettu sekä miehille että naisille, ja sen hallinnollisena johtajana oli nainen. Luostari tuli kuuluisaksi sisarten tekemistä tekstiileistä, mutta se oli samalla myös hengellisen ja kulttuurielämän keskus. Se oli myös ensimmäinen laitos, jossa suomalaiset naiset saivat mahdollisuuden sivistymiseen. Pyhä Birgitta toimii myös Lempäälän, Vihdin ja monien muiden suomalaisten kirkkojen suojeluspyhimyksenä.

Pyhä Birgitta oli aikansa tärkeimpiä uskonnollisia vaikuttajia. Hän oli ensimmäinen Ruotsalainen nainen, joka tunnettiin Euroopan laajuisesti. Birgitan persoona jää usein hänen elämäntyönsä varjoon. Hän oli vahva ja itsenäinen nainen aikana, jolloin naisen asema oli hyvin alistettu. Birgitta ei pelännyt arvostella edes paaveja, ja jos hän näki jossain asiassa epäkohdan, hän piti velvollisuutenaan puuttua siihen. Birgitta oli kuitenkin kuuliainen ja nöyrä, mutta samalla sitkeä. Hänen kuuliaisuutensa kohdistui ennen kaikkea Jumalaan, mutta hän oli myös kuuliainen vanhemmilleen ja aviopuolisolleen. Birgitan arvostuksesta ja maineesta kertoo se, että hänet kanonisoitiin Pietarin kirkossa vajaat kaksikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Hänestä tuli Ruotsin kansallispyhimys vuonna 1394 ja hänet nimitettiin Euroopan suojeluspyhimykseksi vuonna 1999.

– Sofia Haataja