Historia Magistra Vitae?

1 FLEMING-SUKU
Fleming-suku kuului Ruotsin valta-aikana Suomen varakkaimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin aatelissukuihin. Suku lienee lähtöisin Flämingin maakunnasta. Pohjoismaihin suku saapui Pommerista. Suvun kantaisä, ritari Peder Fleming mainitaan ensimmäisen kerran 1366. Suvun suomalainen haara sammui lopullisesti 1880.
2 TAUSTAA
Klaus Fleming syntyi 1535 Kuitian kartanossa Paraisilla. (1480-luvulta peräisin oleva Kuitian kivilinna on vanhin Suomessa säilynyt kartano.) Klaus Flemingin äiti, Hebbla Siggentytär Sparre oli merkittävästä ruotsalaisesta aatelissuvusta Länsi-Götanmaalta ja isä Erik Fleming oli kuningas Kustaa Vaasan tärkeimpiä liittolaisia Suomessa, sekä Ruotsin valtaneuvos, amiraali ja Etelä-Suomen laamanni. Hän kuoli 1548 Klaus Flemingin ollessa vasta 13-vuotias.

Klaus Fleming suuntautui jo nuorena sotilasuralle, eikä saanut nuorena korkeampaa koulutusta. Hän olikin piireissään tunnettu karuista tavoistaan, törkeistä puheistaan ja rahvaanomaisesta käytöksestään. Hänen sanotaan myös halveksuneen ylhäisön tapakulttuuria.

Klaus Fleming oli urheilullinen mies ja erityisen taitava hiihtäjä. Kustaa Vaasa vaikuttuikin hänen hiihtotaidostaan vieraillessaan Suomessa 1556 ja määräsi vain noin 20-vuotiaan Flemingin johtamaan 300: n talonpojan hiihtopartiota suuressa Venäjän sodassa. Fleming oli poikkeuksellinen kantaessaan huolta sotilaidensa hyvinvoinnista ja nautti tästä johtuen sotilaiden keskuudessa suurta kunnioitusta.

3 KÄÄNNEKOHTIA
Flemingin yhteiskunnallinen eteneminen oli suuren Venäjän sodan jälkeen nopeaa, kiitos ylhäisen taustansa. Hän osallistui säätyvaltiopäiville 1560 & 1561 ja hänet lyötiin ritariksi Eerik XIV:n kruunajaisten yhteydessä.
Saman vuoden syksynä hänet nimitettiin Viroon Padisten luostarin voudiksi, minkä myötä hän osallistui käynnissä olleeseen Liivinmaan sotaan. – Sota päättyi 1583 Ruotsin voittoon.

Keväällä 1562 Fleming toimi Pärnun käskynhaltijana ja vuonna 1563 Paidelinnan päällikkönä.
1562 hänet nimitettiin isänsä jäljissä Etelä-Suomen laamanniksi, minkä seurauksena hän osallistui seuraavana vuonna Turun linnan piiritykseen. – Piiritys oli loppukaneetti kuningas Eerik XIV:n ja hänen veljensä Juhana Herttuan välienselvittelyssä.

Seuraavana vuonna syttyi seitsenvuotinen sota, jossa Fleming saavutti amiraalin arvon. Sota ei kuitenkaan Flemingin osalta sujunut odotetusti, vaan useiden epäonnistumisten jälkeen hänet erotettiin yliamiraalin tehtävistä. Hänelle ehdotettiin asiaa tutkineessa komiteassa kuolemantuomiota, mutta hän onnistui sotasaaliillaan lahjomaan kuninkaan armahtamaan lopulta itsensä. – Flemingin henki säästyi, mutta kuninkaan luottamus häneen oli tiessään. Klaus Flemingin asema oli vaakalaudalla.

1568 Juhana ja Kaarle-herttua ryhtyivät avoimeen kapinaan kuningasta vastaan. Aluksi, vaikka Flemingin asema kuninkaan rinnalla olikin hatara, hän pysyi lojaalina kuninkaalle. Fleming taisteli kuninkaan riveissä, kunnes Eerik lähetti hänet syyskuussa pienen laivaston johdossa Mälarenille vastaan kapinallisia herttuoita. Silloin Fleming käänsi takkinsa ja päättikin liittyä heihin. Tarjoamalla sotalaivansa kapinallisten käyttöön Fleming vaikutti merkittävästi kuninkaan kukistumiseen varmistaen uuden hallitsijan suosion. – Ensimmäisen suosionosoituksen hän saikin heti: hänen ensimmäinen tehtävänsä oli ottaa Tukholmassa olleilta sotajoukoilta uskollisuudenvala Juhanalle.

Uskollisuudesta kiitollisena kuningas Juhana III palkitsi Flemingin kruunajaisjuhlassaan heinäkuussa 1569 valtaneuvoksen arvolla ja korottamalla hänet vapaaherraksi.
Vuonna 1571 Flemingistä tuli valtakunnan yliamiraali ja vuonna 1573 Fleming meni naimisiin kuningas Kustaa Vaasan lesken Katariina Stenbockin siskon Ebba Stenbockin kanssa, mikä liitti hänet lähemmin kuningasperheeseen.

Fleming nimitettiin lokakuussa 1574 Viipurin linnan päälliköksi Pitkänä vihan sytyttyä Venäjää vastaan valtakunnan itärajalla. Taistelut kestivät vuoden ja heinäkuussa 1575 Fleming oli yksi Ruotsin edustajista Siestarjoen rauhanneuvotteluissa, joissa solmittiin venäläisten kanssa kaksi vuotta kestänyt aselepo.

Rauhan laskeuduttua ja uuden myrskyn ollessa jo edessä hoviin alkoi tihkua tietoja mahdollisista kavalluksista Itämaassa. Koko laamannikautensa ajan Fleming oli kavaltanut kruunun verovaroja itselleen, mutta vasta vuonna 1576 kuningas Juhana asetti tutkijakunnan selvittämään Suomessa tapahtuneita veronkavalluksia. Tällöin paljastui, että Fleming oli perinyt itselleen 5000 taalarin verran luvattomia maksuja, mikä oli vain murto-osan hänen kavaltamistaan kruunun pääomista. Kiinnijäämisen seurauksena Fleming menetti Etelä-Suomen laamannin- viran ja jäi kolmeksitoista vuodeksi valtatyhjiöön.

Monien vaiheiden jälkeen, vuonna 1592, hän sai Suomen ja Viron käskynhaltiuden sekä ylipäällikkyyden edelleen jatkuvassa sodassa Venäjää vastaan. Flemingistä tuli yksi valtakunnan mahtimiehistä.

4 NUIJASOTA
Vuosia jatkuneen linnaleirirasituksen katkeroittamat talonpojat nousivat pian Flemingin nimityksen jälkeen kapinaan, jota nykyisin kutsutaan Nuijasodaksi. Alkaneeseen kapinaan Fleming pystyi vastaamaan tehokkaasti, sillä sisällissotaa odottaen hän oli pitänyt joukkonsa harjoitettuina ja valmiina. Joukot kohtasivat Nokian taistelussa, jossa Fleming ensin peloteltuaan nuijamiehiä tykinlaukauksilla sai näiden joukot hajoamaan lupaamalla rivimiehille vapaan poispääsyn, jos johtajat luovutettaisiin. Lopulta Flemingin huovit surmasivat silmittömästi antautuneiden joukkoja. Kuukautta myöhemmin joukkoa johtaneet kapinapäälliköt saatiin kiinni Pohjanmaalla ja teloitettiin. – Tässä joukossa kiinni jäi myös Jaakko Ilkka.

5 KUOLEMA
Kapinan kukistamisen jälkeen ei Flemingillä jäänyt aikaa juhlintaan, vaan hän kiirehti takaisin Turkuun, sillä tiesi kohtaloaan käsiteltävän valtiopäivillä. Paluumatkalla Turkuun hän kuitenkin yllättäen sairastui vakavasti. Luvattuaan tavata vaimonsa Perniössä Fleming lähti sairaana matkaan, mutta joutui heikon kunnon vuoksi pysähtymään Pohjan pitäjän kirkon tienoilla, jossa kuoli huhtikuun 12. ja 13. päivän välisenä yönä. Flemingin ruumis kuljetettiin Turun linnan kappeliin. Kerrotaan että Kaarle-herttuan vallattua Turun-linnan, tämä herjasi Flemingin ruumista, sillä ei ollut uskoa vihollisensa kuolleen. Turun linnasta Klaus Flemingin kalmo kuljetettiin Paraisten kirkolle haudattavaksi sukuhautaan, jossa hän makaa vielä tänäkin päivänä.

– Riku Väisänen